Amerikan ruoat vs makaronilaatikko

Homecoming-viikko loppui eiliseen jalkapallopeliin. Vaikka en ollutkaan kovin innoissani koko häslingistä, koska en vain käsittänyt homman pointtia, menin mukaan muutamaan tapahtumaan. Siitä kuitenkin myöhemmin. Päätin käsitellä asioita aika järjestyksessä ja siispä palaan takaisin viime tiistaiseen kokkailu-urakkaani.

Meillä on luterilaisten opiskelijoiden keskuudessa ollut tapana syödä ennen tiistain tapaamisia. Koska minun teki mieli esitellä suomalaista kulttuuria amerikkalaisuuden vastapainoksi, tarjouduin kokkaamaan. Palloilin karjalanpiirakoiden, hernekeiton ja riisipuuron välillä, mutta koska edellä mainitut ruokalajit olisivat vaatineet liian suuria ponnisteluja, valitsin omasta mielestäni suht yksinkertaiset ruoat: makaronilaatikon ja pannukakun.


Vaistoinkäymisiltä en kuitenkaan voinut välttyä. Tullessani kaupasta ja päästyäni asuntolan keittiöön huomasin, että maitokanisteri oli jotenkin iskenyt reiän itseensä ja vuosi maitoa reppuun (olen pahoillani, Ellu). Hetken päästä avasin pastapussin ja puolet makaroneista lensi pitkin keittiötä. Uunin käyttäminenkään ei osoittautunut niin yksinkertaiseksi kuin olin kuvitellut ja pannukakku oli vielä erittäin vaalea oltuaan uunissa yli tunnin. Vasta, kun aikaa oli enää 20 min ennen toisten saapumista, tajusin, mistä lämpötilaa säädetään. Ajattelin, etten voi muuta kuin rukoilla, että ruoka onnistuu. Tuntui, että pettäisin koko Suomen kansan, jos epäonnistuisin.

Ihmeen kaupalla ruoka oli kuitenkin aika onnistunutta ja sai totta tosiaan positiivisen vastaanoton. Kirkon porukat ottivat useita lautasellisia ja kehuivat sitä loppuillan. Vaihtarit, joille tarjosin laatikkoa perjantaina, olivat ihastuksissaan. Loput ruoasta kärräsin Mikalle, jonka silmät loistivat kiitollisuudesta. Kehut tuntuivat vilpittömiltä, mistä olin jonkin verran hämmentynyt, sillä olen pitänyt makaroonilootaa aika arkisena ruokana. Kehut selittyvät ehkä sillä, ettei kampusruoka ole kotiruoan veroista. Monet ovat kyselleet, millaista ruoka täällä on, joten ajattelin, että tämä on hyvä tilaisuus kertoa vähän tarkemmin, millä meitä täällä ravitaan.

Yliopistolla on useita ruokapaikkoja, mutta suurimmaksi osaksi niissä tarjotaan samaa ruokaa: hampurilaisia, ranskiksia, pizzaa, subeja, voileipiä ja panineita. Yhdestä paikasta saa (amerikkalais)meksikolaista ja toisesta kiinalaista ruokaa. Esker on melkein ainoa ruokala, josta saa vähän normaalimpaa ja terveellisempää ruokaa. Se on tosin syö-minkä-jaksat-ja-vielä-vähän-enemmän-buffet, joten siellä päätyy melkein aina syömään liikaa. Yleensä sielläkin tarjolla on hampurilaisia, ranskiksia, sipsejä, hot dogeja ja pizzaa, mutta myös riisiä, pastaa ja joskus perunoitakin, joita ei hyvällä tuurilla ole dipattu voissa (mikä on kyllä kohtuu harvinaista). Ruoat vaihtelevat vähän päivä päivältä, mutta samat myös toistuvat useasti. Lihapullia, porsaanfileetä, pastakastiketta. Joka päivä on aika kuivaa grillattua kanaa, jota päädyn usein ottamaan, koska tuntuu, että muu ruoka on liian rasvaista. Parasta Eskerissä on salaattibaari, josta olen erittäin kiitollinen, vaikkeivät kaikki vihannekset aina aivan tuoreita olekaan.

Vaarallisinta siellä on jälkiruokaosasto, josta löytyy mm. kakkuja, keksejä, donitseja, muffinseja, vanukasta, ja jäätelöä. Aikaisemmin jälkkärit oli sijoitettu aivan uloskäynnin lähistölle, jolloin monet nappasivat keksejä ja brownieita mukaan kävellessään ulos. Nyt ne on siirretty kauemmas ja korvattu hedelmillä. Edellinen yritys saada opiskelijat syömään vähän terveellisemmin oli teipata omenien yläpuolelle pieniä lappusia, joissa luki, miten hyviä ne ovat terveydelle. Taktiikka ei tainnut toimia kovin hyvin.

Monet vaihtarit valittaa Eskerin ruoasta, ja täytyy myöntää, ettei ruoan laatu aina ole hirveän hyvä, mutta syötävää se on, aina välillä jopa hyvää. Ei ole helppoa tehdä ruokaa sadoille ihmisille päivässä. Vaihtoehtoja on niin paljon, että yleensä löytyy jotain, mikä maistuu.

Aamupalaa syön useasti omassa huoneessani: muroja ja hedelmiä, jogurttia tai bagel, joihin olen täällä hurahtunut. Mustikkabagelit on parhaita. Eskerissä ihmisten suosituin aamupala on pekoni, munakokkeli ja pannukakut, mutta tarjolla on myös hedelmiä, leipää, jogurttia ja muroja. Aamupalaa tarjotaan oikeastaan koko päivän, jos joku sattuisi heräämään kuudelta illalla ja kaipaavan aamupalaa.

Jotain ottoja vielä Amerikan kummallisesta ruokavalikoimasta:
Kun hain pannukakkuaineita, minun oli vaikea löytää perustarvikkeita: jauhoja, sokeria ja leivinjauhetta, sillä leipomisosasto oli omistettu koko hyllyn leveydeltä valmispakkauksille, joista voi taikoa keksejä, kakkuja ja brownieita vain lisäämällä vettä. Twinkies-leivokset, jotka mainitsin jo aikaisemmin, ovat ilmeisesti pelkkiä kemikaaleja ja erään amerikkalaisen mukaan valtamerilaivakin maatuisi nopeammin.

Sokeria on kaikkialla. Ostin teen (=kuumaa vettä ja teepussin) kampuksen kahvipuodista. En lisännyt siihen lainkaan sokeria enkä hunajaa, mutta se oli silti niin makeaa, etten pystynyt juomaan kuin puolet. Sokeroimattomia muroja on melkein mahdotonta löytää. Corn flakesit, rice krispiesit ja all branit ovat ehkä ainoita, ja laatuja on sentään kymmeniä. Pikapuurossakin on sokeria melkein yhtä paljon kuin kaurahiutaleita, liioittelematta. McDonaldsissa salaatitkin kuulemma kuorrutetaan sokerilla, että ne maistuisivat paremmilta.

Totuuden nimissä täytyy kertoa, että myydään Amerikassa ihan normaalia ja terveellistä, prosessoimatonta ruokaakin, mutta aika kallista se on pikaruokaan verrattuna. En yhtään enää ihmettele, miksei kukaan tee ruokaa kampuksella. Vaikka suomalainen ruoka olikin ihanaa vaihtelua, en usko, että toistan kokkailuiltaa aivan heti.