Asuntolaelämää

Kampuksella on 13 asuntolaa ja minä asun niistä suurimmassa, Wellsissa. Siinä on kaksi siipeä, Wells East ja West ja molemmissa on 10 kerrosta. Niihin mahtuu minun laskujeni mukaan yhteensä noin 1200 opiskelijaa. Tässä joitain asioita, joita en kovin paljoa arvosta asuntolassa asumisessa.

1)   Melu. Naapurini ovat hauskaa porukkaa, 18-vuotiaita tyttöjä ja poikia, jotka ovat juuri päässeet muuttamaan pois vanhempiensa valvonnasta. Ensimmäiset yöt olivat mielenkiintoisia, kun joka yö heräsin 2-3 aikoihin hirveään meluun ja pelkäsin, että joku tulee ovesta läpi. Pojat hakkailivat innostuksessaan ovia ja eräänä yönä joku oli tökkinyt kaikkiin käytävän oviin täytekeksejä.

2)   Kokolattiamatot.

3)   En ole vielä kovin hyvin löytänyt yhteistä säveltä asuinkumppanieni kanssa, enkä ole vielä niin harjoittunut small talkissa, että keksisin jotain sanottavaa toisille vessassa.

4)   Huoneissa ei ole hanaa eikä lavuaaria, joten joka kerta, kun haluan juoda, pestä astioita tai kaataa jotain viemäriin, joudun menemään vessaan. Meidän huoneemme sijaitsee mahdollisimman kaukana vessasta käytävän päässä ja joudun kulkemaan kaikkien huoneiden ohi. Välillä matkalla joutuu väistelemään ilmassa viuhuvia jalkapalloja ja pelaavia poikia.

5)   Vessassa on pytty, joka roiskii vettä ja ties mitä muuta päälle, kun sen vetää. Yritän vältellä sitä aina kun mahdollista, mutta aina se ei ole mahdollista.

6)   Yksityisyyden puuttuminen. Miyuki on tosi mukava tyttö, mutta välillä kaipaan yksityisyyttä. Eräänä iltana, kun olin vähän sairaana ja makasin sängyssä näyttäen varmasti hehkeältä, Miyuki puhui videopuhelua ystävänsä kanssa. En ollut varma, näyinkö tuon ystävän tietokoneruudulla, mutta joka tapauksessa se sai minut tuntemaan oloni hieman epämukavaksi. Samana iltana eräs Miyukin miespuolinen kaveri, jonka myös minä tunnen, tuli käymään huoneessa, kun olin jo mennyt nukkumaan ja makoilin yhtä kauniina sängyllä. Taaskin tunsin oloni vähän tukalaksi.

7)   Palohälytykset. Meitä varoitettiin lukukauden alussa, että Wellsissä on usein vääriä palohälytyksiä. Tänään sattui kaksi ensimmäistä puolen tunnin sisällä toisistaan. Hälytys oli kimakka ja korvia raastava, ja kaikkien täytyi lähteä ulos. Onneksi en sentään ollut nukkumassa tai suihkussa, yksi poloinen tyttö kun joutui tulemaan ulos vain pyyhe päällään. Ei ole kovin kivaa, jos joutuu koko ajan olemaan varuillaan, ettei ole puolipukeissa, kun hälytys tapahtuu. Häslingin ansiosta pääsin kuitenkin juttelemaan eräälle kaverille, jota en ollut nähnyt pitkiin aikoihin, joten ei se täysin turha ollut.