Normaali päivä Whitewaterissa

Mun ensimmäiset luennot alkaa joko 9:30 (ti ja to) tai 9:55 (ma, ke&pe), joten aamu on mukavaa löhöilyaikaa (tai usein viime hetken läksyjenteko aikaa). Miyukin kännykkä pärähtää puoli kasilta soittamaan joko rokkiversiota Vivaldin kesästä tai jotain japanilaista biisiä, joita olen oppinut vihaamaan. Miyuki läimäyttää puhelimen hiljaiseksi, jollaisena se ei kuitenkaan pysy kovin kauaa. Torkutus jatkuu usein puolesta tunnista jopa tuntiin, jonka aikana vertailen mielessäni sängyn pehmeyttä ja kotitehtävien tärkeyttä. Yleensä sänky saa voiton, elleivät läksyt ole aivan välttämättömiä.


Jos minulta vielä löytyy jotain aamupala-aineita, syön aamupalaksi jogurttia ja hedelmiä, mutta koska jääkaappi on niin pikkuruinen, ne ovat usein lopussa. Olen ostanut myös kaurahiutaleita aamupuuroa varten, mutten ole kovin montaa kertaa sitä keitellyt, sillä se monivaiheinen prosessi, johon minulla ei monenakaan aamuna ole aikaa. Näin se tapahtuu:

Aivan ensimmäiseksi puuronkeittäjän pitää kävellä vessaan pesemään astioita, sillä hän on liian laiska pestäkseen ne heti syömisen jälkeen. Seuraavaksi hän hakee kaurahiutaleet ja maidon huoneesta ja veden juoma-altaalta. Kolmanneksi kotikokki taapertaa ensimmäiseen kerrokseen mikrolle, joka jostain syystä sijaitsee limsa- ja karkkiautomaattien luona eikä keittiössä, jossa hän pitää puurohilloaan. Puuron keittyessä mikrossa hän jää vähän liian pitkäksi aikaa ihmettelemään automaattia, josta saa ostaa alusvaatteita, ja seuraavaksi huomaa, kuinka kaurahiutaleet kuohuvat yli. Neljäs vaihe on etsiä ensimmäisen kerroksen vessa ja pyyhkiä mikro käsipaperilla. Viidenneksi täytyy hakea lisää paperia, koska hän ei koskaan ota ensimmäisellä kerralla tarpeeksi. Luulisi, että toisella kerralla jo onnistuisi, mutta ei, puhtaaseen lopputulokseen tarvitaan vielä kolmas kerta. Tämän jälkeen surkea kokki kolmonen tarkastelee onnetonta puuroannostaan, josta on jäljellä ehkä kolmasosa ja pohtii, pitäisikö lähteä toiselle kierrokselle. On varsin ymmärrettävää, että hän päättää luovuttaa ja syödä vähän reilummin lounaalla.

Tämän takia olen hiljattain usein valinnut meneväni aamupalalle jonnekin yliopiston kahvilaan.

Luennot kuluvat vaihtelevalla menestyksellä. Rotupolitiikan kurssilla me ollaan joka kerralla katsottu videoita youtubesta tai nauhalta. Sosiologian luennollakin me katsotaan usein videoita, mutta huonommalla menestyksellä. Alusta menee kymmenen minuuttia siihen, kun luennoitsija Mr Greene yrittää selvittää, miksi ääni ei tällä kerralla toimi. Hän on ihan hauska vanha pieni mies, mutta onneton teknologian kanssa. Vietin erään luennon alun opettaessa häntä lausumaan nimeni oikein. Lisa olisi ollut minulle riittävä, mutta hän pyytämällä pyysi minua opettamaan täydellisen ääntämyksen. Aika hyvin hän sen ahkeran yrittämisen jälkeen oppikin, joten en voi ymmärtää, miten hän on nyt päätynyt kutsumaan minua Lizaksi [laiza], jota en meinaa ikinä tunnistaa omaksi nimekseni.

Antropologia on ehdoton inhokkiaineeni valtavan läksyvuoren takia. Tälläkin viikolla meidän piti lukea yli sata sivua tekstejä ja palauttaa opintotehtävä. Intiaanikurssi taas on ehkä mielenkiintoisin kaikista. Eri heimoihin liittyy niin paljon kaikkea kiehtovaa, mistä mulla ei ole ollut hajuakaan. Lisäksi täytyy mainita, että siellä on poika, joka näyttää aika paljon Edward Cullenilta (joka on yksi henkilö Twilight-nimisessä teinikirja/leffa-sarjassa). Minusta se on aika hauskaa.

Mulla on keskimäärin kaksi luentoa päivässä, joiden välillä yritän saada opiskeltua, mutta nälkä vie usein voiton kirjoista. Esker sijaitsee aivan eri puolella kampusta kuin luentorakennukset, mutta lähes joka päivä päädyn kävelemään sinne salaatin perässä. On mukava, että siellä ei lähes koskaan tarvitse syödä yksin, sillä aina sieltä löytää syömästä ainakin yhden vaihtarin, jonka kanssa turista.

Luentojen jälkeen olen leiriytynyt monena päivänä kirjastoon, sillä omassa huoneessa on vaikeaa lukea. Siellä on tietokone, Miyuki ja naapurit, jotka vievät huomiota tehokkaasti pois kirjoista. Ei kirjastokaan aivan unelmapaikka ole, sillä usein siellä on aika kylmä. Varsinkin kolmannessa kerroksessa, josta tykkään muuten hiljaisuuden takia, jäätyvät näpit nopeasti.

Iltapäiväopiskelun keskeyttää toinen Esker-kierros, jossa voi kulua parhaimmillaan toista tuntia kavereitten kanssa jutellessa. Takaisintulomatkalla harmittaa, kun kotitehtäväpinkka muistuu taas mieleen. (Huomaan, että puhun aika paljon läksyistä ja olen pahoillani, jos teitä kyllästyttää, mutta ne muodostavat suuren osan elämästäni täällä. Opettajat antavat hirveästi tekemistä verrattuna Suomen proffiin.)


Iltaisin olen yrittänyt tehdä jotain muuta kuin läksyjä. Monena iltana ollaan katsottu leffoja, joskus mennään uimaan, joskus menen lenkille, yleensä sillä seurauksella, että ilta venähtää pitkäksi. Ja taas aamulla harmittaa, kun ei meinaa päästä sängystä ylös tekemään niitä tehtäviä, jotka illalla jäivät tekemättä.