Jäähyväisiä

Kello on yhdeksän aamulla viimeisenä Whitewater-päivänä. Huoneessa vallitsee kaaos, sillä molemmat minun ja Miyukin tavarat on lojuvat levällään pitkin huonetta. Vatsassa on inhottava lähdön tunne. Samanlainen tunne kuin ennen koetta, kun tiedät, ettet ole siihen valmis.

Koulu ja hyvästely ovat pitäneet minut aika kiireisenä koko tämän viimeisen viikon. Ehkä hyvä niin, sillä muuten minulla olisi ollut aikaa miettiä, miten paljon tulen ikävöimään näitä ihmisiä. Ei millään pahalla, mutta joskus suomalaiset on himpun jäykkiä. Minusta on ollut hauskaa lörpötellä niitä näitä ihan randomien ihmisten kanssa. Tänään siivooja pysäytti minut käytävällä ja rupesi kyselemään, miten kurssit sujuu. Mulla oli vähän hoppu, joten yritin vähitellen hivuttautua portaisiin, mutta hän vain jatkoi jutustelua. Ihan hauska tarina se oli. Mukava mies.

Tentit meni suhteellisen hyvin paitsi viimeinen essee, joka oli pohjanoteeraus. Minulla ei ollut aikaa kirjoittaa sitä kuin vasta viimeisenä iltana ja silloinkin olin niin väsynyt, että päätin kirjoittaa aineen loppuun aamulla (tarkoittaen sitä, että suurin osa tekstistä oli vielä kirjoittamatta). Palautusaika oli 7.45-9.45. Unohdin laittaa herätyskellon päälle, mutta heräsin onneksi sentään 7.30. Pahaksi onneksi kuitenkin aika oli vähäinen aineen kirjoitukseen, enkä ollut ehtinyt edes lukea sitä läpi, kun 9.30 vedin farkut jalkaan ja takin yöpaidan päälle, ryntäsin alakertaan tulostamaan ja juoksin Heide Halliin ainetta palauttamaan. Olin huoneessa 9.42 punaposkisena ja hengästyneenä. Professorini sanoi ajatelleensa, etten tule lainkaan. Minua hävetti hirveästi palauttaa se kamala tekele, muttei siinä muu auttanut. Minulla ei ole väliä, minkä arvosanan siitä saan, olen vain huolissani siitä, mitä mr Greene minusta ajattelee. Hän oli lempiopeni.

Jäähyväiset alkoivat viime tiistaina, kun me vietimme seurisnuorten kanssa joulujuhlaa. Olin jo melkein itku kurkussa matkalla sinne. Söimme roskaruokaa, pelasimme twisteriä ja palkitsimme rumimman puseron. Sain lahjaksi pehmolehmän (Wisconsin=juustoa, olutta ja lehmiä), joka vie suuren osan laukkutilasta, mutta mukaan se tulee silti.

Luke voitti rumin paita -kilpailun.

Pastori Jonathan

Viikon varrella on tullut hyvästeltyä monia ihmisiä. Espanjalainen ystäväni Paula lähti kotiin viime lauantaina, meksikolainen Fabian eilen. Tänään on silti pahin päivä edessä. Japanilaiset. Sanoin jo hyvästit sijaisäidilleni Katriinalle ja uusille ystävilleni Cindylle ja Bobille, mutta näenkin heitä vielä tänään. Ongelma on, että koska en varmaksi tiedä, milloin näen kenetkin viimeistä kertaa, sitä täytyy olla koko ajan hyvästelemässä, ihan vain varmuuden vuoksi.

Wells east antoi mukavan läksiäislahjan, kun palohälytin pärähti taas soimaan. Tällä kertaa paikalle saapui jopa palokunta, mutta ei siellä taaskaan mitään tulipaloa ollut, vaan joku oli muuttopuuhissa vahingossa osunut hälyttimeen, mikä oli laukaissut järjestelmän. Raukan huone tulvi vettä, kun sammuttimet rupesivat sammuttamaan olematonta tulipaloa. Hongkongilaista Chrisiä kohtasi sama kohtalo, sillä hänen huoneensa oli viereinen, ja vesi tunkeutui sinnekin. Me muut emme onneksi joutuneet kokemaan muuta harmia, kuin parin kymmenen minuutin odottelun ulkona ja puolen tunnin istuskelun kahvilassa.