Ylenpalttista ystävällisyyttä

Yksi asia on tullut jo tässä parin päivän aikana hyvin selväksi: amerikkalaiset ovat mukavia. Jouduin aivan hämmilleni, kun vastaantulevat asuntolatoverini moikkailivat iloisesti. Jyväskylän rappukäytävissä tervehdykset ovat parhaimmillaan jonkinlaista muminaa. Kassalla kysellään, millainen päivä on ollut ja randomit vastaantulijat huikkailevat hows it going. Ystävällisyys on täällä sääntö eikä poikkeus. Ihan mukavaa vaihtelua suomalaiseen mökötykseen, vaikka se olisikin vain pinnallista.

Kämppikseni, japanilainen Miyuki, on oikein mukava hänkin. Hän oli ostanut vaikka mitä tavaroita huoneeseen ja tarjosi niitä minunkin käyttööni. Hiustenkuivaaja, suoristusrauta, vedenkeitin. Huomasin ikäväksekseni eilen, että tietokoneen pistoke ei sovi adapteriini, enkä siis pystyisi lainkaan käyttämään konettani. Onneksi Miyukin kannnettavan johto sopii minunkin koneeseeni ja hän on epäitsekkäästi antanut minun käyttää sitä milloin vain olen halunnut.
 
Hauska nähdä, miten jotkin jenkkistereotypiat ovat oikeasti totuudenmukaisia. Kaikki on tosissaan suurempaa Amerikassa: autot ovat valtavia, Walmartit loputtomia ja kaikki tuotteetkin luonnottoman suuria. Eilisellä Walmart-reissulla yritin metsästää normaalin kokoista shampoopulloa, mutta kaupasta löytyi vain Suomen säästöpakkausten kokoisia pakkauksia tai sitten aivan pieniä matkapulloja. Egologisuuden nimissä päädyin jättipakkauseen. Toivottavasti saan sen käytettyä neljän kuukauden aikana.

Huvittavaa on myös nähdä televisiosta tuttujen asioiden tupsahtavan todellisuuteen. Kerroinkin jo koulubussista, joka meitä tuli hakemaan. Olen törmännyt myös perinteiseen sinivalkoiseen poliisiautoon sekä poptartseihin ja twinkies-leivoksiin, joita syödään paljon Gilmoren tytöissä.

Nämä pari päivää ovat olleet lähinnä tutustumista kampukseen ja opiskelijaelämään. Eilen kierrettiin tutorien kanssa rakennuksia ja tänään seurasi aika paketti lisätietoa. Mitä enemmän pääsee perille asioista, sitä hauskemmalta reissu alkaa tuntua. Opiskelukin alkoi tuntua todellisemmalta, kun kävin keskustelemassa kursseista avustajan kanssa ja lainasin syksyn kirjat. Ei ollut tosin olleenkaan hauskaa huomata millainen vuori niistä muodostui, varsinkin kun enkun opiskelijana en ole joutunut pänttäämään melkein lainkaan. No, onneksi vaihtarit pääsevät kaikessa helpommalla. Siskoni mukaan Sveitsissä tentistä pääsi läpi kirjoittamalla "Erasmus" paperin nurkkaan. Toivottavasti sama toimii täälläkin.