Tunneilla

Eka opiskeluviikko on takana. Tunnit alkoivat tiistaina ja olen ehkä nörtti, mutta olen silti sitä mieltä, että tiistai on tähän mennessä ollut paras päivä täällä. Tunnit oli aivan huippuja, ihmiset mukavia ja kaiken lisäksi me saatiin jääkaappi huoneeseen! Voi elämän pieniä iloja.

Ensimmäisellä sosiologian kurssilla keskusteltiin siitä, miten eri roduista on tullut yleisesti hyväksyttyjä eli toisin sanoen "valkoisia" USA:ssa. Jostain syystä irlantilaisia ei aluksi pidetty lainkaan valkoisina ja ne oli kaikkien vihaamia. Katolisen kirkon myötä ne sai enemmän valtaa ja oikeuksia. Saksalaiset on ollut niitä harvoja, joilla ei ole ollut vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan, mikä on kyllä aika kummallista kun ottaa historian huomioon.

Sosiologia pidettiin suuressa luentosalissa ja suomalaiseen tapaan istuin kauaksi kaikista muista. Se alkoi kuitenkin tympiä vähän ajan päästä ja niinpä päätin seuraavalla kerralla istua jonkun viereen. Amerikan intiaani -tunnilla siis valitsin summanmutikassa jonkun yksin istuvan ja istahdin viereen. Tyttö alkoi heti jutella, oli tosi mukava ja auttoi minua löytämään kurssikirjan, jota en ollut aikaisemmin löytänyt. Enpä olisi uskonut että sanoisin tätä, mutta rakastan amerikkalaista kulttuuria! En vaan millään pysty käsittämään ihmisten ystävällisyyttä. Kirjakaupan jonossakin pari edellä seisovaa tyttöä rupesivat juttelemaan. Keskustelu päätyi lopulta Jane Austeniin ja Colin Firthiin.

Oikeastaan kaikki kurssit ovat olleet mielenkiintoisia. Rotupolitiikkakin alkaa tuntua vähän kiinnostavammalta, vaikka en ekalla tunnilla olisi millään jaksanut keskittyä. Toisella kerralla katseltiin videoita, joihin kuului mm. pätkä Monty Pythonia. Se auttoi heti kummasti.

Opettajat tuntuu vaativan täällä paljon enemmän kuin jyväskyläläiset vastineensa. Paljon on luettavaa ja koska en ole tottunut tähän opiskelukulttuuriin, en oikein tiedä, pitääkö kappaleita oikeasti lukea ennen koetta (tottahan toki luen ne joka tapauksessa). En vain ole enkulla tottunut pänttäämiseen. Perjantaiksi mun piti lukea n. 50 sivua tekstiä, politiikkaa vieläpä, eikä siitä tahtonut tulla mitään. Tähän vaikutti ehkä se, että 1) aloitin vasta illalla, kun olin rättiväsynyt, 2) en tiedä mitään politiikasta, eikä se paljoa kiinnostakaan ja 3) televisiosta tuli läheisen jalkapallojoukkueen peli, josta kaikki oli niin innoissaan, ettei osannut kovin hyvin kunnioittaa toisten opiskelurauhaa. Noh loppujen lopuksi tunnilla ei edes tarvittu kirjan tietoja, joten hukkaan meni sekin yritys.

Joku saattaa ehkä ihmetellä, miksi otin race and ethnic politics –kurssin, jos se ei minua yhtään kiinnosta. Minäkin ihmettelen sitä. Tarkoitukseni oli koota kaikenlaisia opintoja, jotka liittyvät eri kulttuureihin, rotuihin, maahanmuuttoon yms. Tähän teemaan kurssi tuntui sopivan ja sopi myös lukujärjestykseen, joten siksi sen otin. Nyt ehkä vähän kaduttaa. Täytyy vain toivoa, että tunnilla katsotaan enemmänkin Monty Pythonia.

Palaan vielä hetkeksi viime tiistaihin, koska se vain oli niin hyvä päivä. Ei se olisi ollut läheskään niin mahtava (jääkaapistakin huolimatta) ilman illan luterilaisen kirkon opiskelijatapaamista. Tapaaminen kesti vain tunnin verran, mutta minulla oli siellä niin hauskaa, että hymyilin itsekseni vielä toisen tunnin verran tapaamisen jälkeen. Ihmiset olivat todella ihania, enkä tuntenut oloani lainkaan ulkopuoliseksi. Tarkoituksena oli tutustua toisiin ihmisiin niin, että jakaannuttiin pareihin ja jokaisella oli 1,5 min aikaa kertoa toiselle itsestään. Kun kaikki olivat jutelleet kaikkien kanssa, koottiin yhteen se, mitä jokaisesta oli saatu tietää. Kukaan ei muistanut, että olen käynyt Kamerunissa, vaikka toitotin sitä jokaiselle. Ehkä Afrikka olisi jäänyt paremmin mieleen…

Hauskaa on siis ollut, vaikka kiirettä on pitänyt. Kouluviikko on ohi, mutta työnteko ei lakkaa. Takaisin kirjojen pariin siis.